Urbaanikissaksi on kyllä vielä matkaa, nimittäin kaupunkielämä voi olla erittäin pelottavaa. Bussit, autot, ratikat ja ihmiset ovat kaikki yhtä pelottavia. Puhumattakaan eteisestä ja ulko-ovesta, rappukäytävän äänet ei ole mikään pikkujuttu, ja niitä kannattaakin kuunnella sängyn alla piilossa.
Mutta kaupunkilaiseksi tässä on muututtava, nimittäin uudet kuviot on nyt käynnissä eikä entiseen taida olla paluuta. Tilaa on puolet vähemmän, eikä leikkiminen maistu niin kivalta, jos ei saa vetää kunnon spurtteja.
Onneks makupaloja tulee jatkuvasti, niin pysyy hymy huulilla... vai viikset ojossa?
Vanha raapimapuu sai uuden kodin ja tämmöinen pieni ja onneton pääsi meidän asuntoon. No, onneksi siinäkin pystyy leikkimään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti