Voiko olla kamalampaa ääntä kuin moottorisahan tai ruoholeikkurin ääni? Voi...
Nimittäin kissan mouruaminen, sellainen dramaattinen ylinäytelty maukuminen, joka ei ota loppuakseen, vaikka kuinka teippaisit kissasi suun kiinni. Mouruaminen jatkuu ja jatkuu, eikä sille oikein näy loppua... Nukahdat jos nukahdat, kissasi on päättänyt, että hiljaista yötä ei ole.
Pinja on aina muutoinkin ollut melkoinen yöeläjä, niinkuin kissat yleensä ovat, nytkin näin päiväsaikaan neiti pötköttelee mukavasti sängyssä ja näkee unia.
Yöllä, juuri kun valot on sammutettu, painat pääsi tyynyyn, alkaa maukuminen. Ensin on hätä - sitä on pakko kuuluttaa kaikille, myös siis naapureille. Sen jälkeen onkin taas nälkä, vesikuppi on tyhjä, lelut ovat väärässä paikassa, lelua ei löydy, ikkunasta näkyy lintu...
Mikään ei riitä, ei edes se, että yrität viimeisillä voimillasi leikittää yliaktiviista, juuri herännyttä kissaasi joka ei tyydy vähään.
Mouruaminen siis jatkukoon... Mutta luojan kiitos, omaan melkoiset unenlahjat, ehkä ne on saatu lahjaksi juuri tätä varten. (Olen pahoillani, naapurit!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti