keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Dreaming Summerbreeze...

Taas vaihteeksi vähän videopostausta ja muutama unikuva. Tämä kun tuntuu olevan nyt sitä mitä meillä harrastetaan. Yhdessä ja erikseen.





video

torstai 24. marraskuuta 2011

"Hei, hei ystävä..."

Surullisia uutisia.

Vasta alle vuosi sitten luontamme lähti rakas Minttu. Nyt Jedi- koira. Suru on kova, ikävä mieletön eikä Joulu tule tuntumaan yhtään samalta kuin ennen.

Pinjan ja Jedin tapaaminen oli hyvin varhain. Pinja astui taloon, kun Jedi oli Helsingin vierailullaan ja siitä asti on oltu hyviä ystäviä, vaikka joskus onkin pitänyt vähän sähistä ja maukua.


Jedi (Shetlanninlammaskoira) 2000 - 2011

Olet hattara pilven 
ja kukkanen maan 
olet lintunen sinisiipi 
Nyt sinua kutsui enkelten maa 
ja enkelten joukkoon sä liittyä saat 
taivaan linnut ja tuulet maan 
seuraksesi sinne saat 
kipua sä tunne et 
hiljaisuutta kuuntelet. 
~Tuntematon

Ensi tapaaminen.


 


Näkemiin ystävät, nähdään!

lauantai 5. marraskuuta 2011

Mourrrr...

Voiko olla kamalampaa ääntä kuin moottorisahan tai ruoholeikkurin ääni? Voi...

Nimittäin kissan mouruaminen, sellainen dramaattinen ylinäytelty maukuminen, joka ei ota loppuakseen, vaikka kuinka teippaisit kissasi suun kiinni. Mouruaminen jatkuu ja jatkuu, eikä sille oikein näy loppua... Nukahdat jos nukahdat, kissasi on päättänyt, että hiljaista yötä ei ole.

Pinja on aina muutoinkin ollut melkoinen yöeläjä, niinkuin kissat yleensä ovat, nytkin näin päiväsaikaan neiti pötköttelee mukavasti sängyssä ja näkee unia.

Yöllä, juuri kun valot on sammutettu, painat pääsi tyynyyn, alkaa maukuminen. Ensin on hätä - sitä on pakko kuuluttaa kaikille, myös siis naapureille. Sen jälkeen onkin taas nälkä, vesikuppi on tyhjä, lelut ovat väärässä paikassa, lelua ei löydy, ikkunasta näkyy lintu...

Mikään ei riitä, ei edes se, että yrität viimeisillä voimillasi leikittää yliaktiviista, juuri herännyttä kissaasi joka ei tyydy vähään. 

Mouruaminen siis jatkukoon... Mutta luojan kiitos, omaan melkoiset unenlahjat, ehkä ne on saatu lahjaksi juuri tätä varten. (Olen pahoillani, naapurit!)




tiistai 1. marraskuuta 2011

Urbaanikissa

Urbaanikissaksi on kyllä vielä matkaa, nimittäin kaupunkielämä voi olla erittäin pelottavaa. Bussit, autot, ratikat ja ihmiset ovat kaikki yhtä pelottavia. Puhumattakaan eteisestä ja ulko-ovesta, rappukäytävän äänet ei ole mikään pikkujuttu, ja niitä kannattaakin kuunnella sängyn alla piilossa.

Mutta kaupunkilaiseksi tässä on muututtava, nimittäin uudet kuviot on nyt käynnissä eikä entiseen taida olla paluuta. Tilaa on puolet vähemmän, eikä leikkiminen maistu niin kivalta, jos ei saa vetää kunnon spurtteja.

Onneks makupaloja tulee jatkuvasti, niin pysyy hymy huulilla... vai viikset ojossa?

Vanha raapimapuu sai uuden kodin ja tämmöinen pieni ja onneton pääsi meidän asuntoon. No, onneksi siinäkin pystyy leikkimään...

video