tiistai 23. tammikuuta 2007

Kun kissa tuli taloon


Kun minä tulin taloon, kaikki suunnitelmat menivät uusiksi. Se toisaalta ei ollut tarkoitukseni, mutta hauskaa se ainakin oli.
Pentuaikani olivat melko vilkkaat, uusia asioita ja uusia ihmeitä päivästä päivään. Sain nimeni koiran ja emännän mukaan. Sillä koiran nimi on Minttu, ja emäntä taas on syntynyt 6.10 joten silloin vietetään Mintun ja Pinjan nimipäiviä.

Hyvin omaperäistä, eikö? Niin, sitä minäkin heille yritin sanoa. Mieluiten olisin ominut nimen prinsessa tai kaunotar taikka diiva. Ehkä jopa maailman ihanuus. Koska olenhan maailman ihanin ja kaunein kissa, ei voi olla turhan vaatimaton. (itseluottamus on tärkeää)

Sanotaanko että omaksuin heti talon tavat.
- Saan tehdä mitä haluan, kunhan en hajoita kenenkään muun omaisuuttaa kuin omaani.
- Saan syödä mitä tahansa, kunhan se ei taaskaan ole kenenkään omaisuutta. (kuka olisi uskonut että joku voisi suuttua niin paljon kengännauhojen syömisestä)
- Saan leikkiä millä tahansa, kunhan leikki ei hajoita/tuhoa kenenkään muun omaisuutta.













Tietokone oli pentuaikoina mielileluni. Se on niin lämmin ja kiiltävä, valkoinen ja niin nukuttavan näköinen. Ja löysinhän minä muutaman hyvännäköisen kissankin sieltä internetistä. Mukava laite, tosin kuulemma sekin on jonkun muun omaisuutta, kuin minun. Ensin kerrottiin että saa tehdä mitä haluaa, ja sitten kielletäänkin kaikki.
Kaikkea minulle ei siltikään kerrottu aivan selkeästi, tai sitten selitykset ja säännöt ovat täysin epäselviä niin minulle kuin emännällekin.

Kuten esim. kukat, ne ovat hyvin makoisia, mutta kuulemma haittaan asunnon ulkonäköä jos syön niitä. No, kuten jo aikaisemmin mainitsin, en salli minkään olevan minun ulkonäköni tiellä. Söin kukkaset heti yöllä. Tietenkin syytin asiasta Minttua, joka siis oli täysin syytön, mutta silti syytteet kohdistuivat minuun. On keksittävä parempia alibeja. Nukkuminen sohvalla ei ole pitävä.