maanantai 11. huhtikuuta 2011

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Yaarrrh...

Ei sentään merirosvoiksi olla ryhdytty, otsikosta huolimatta, vaan postisetä toi perjantaina kivan paketin. Paketista löytyi herkkua. Luomuherkkua.

Katsotaan mitä Pinja tykkää Yarrah luomuruuasta. Ainakin keskustelupalstoilta on jäänyt hyvä mieli ruuan laadukkuudesta, ja tietenkin se, että ne eivät sisällä lisättyä sokeria.

Luomu Paté sisältää runsaasti kanaa, mutta silti tuoteselosteessa näkyy olevan viljaa (vehnää ja maissia). Kaikki raaka-aineet on kuitenkin valvottua luomutuotantoa.

"Yarrah Bio kissanruoka, kana on hyvin sulava, herkullinen ja kokonaisvaltainen kissanruoka. Se sisältää oikeat määrät kaikkia elintärkeitä ravintoaineita. Ruokaan käytetään ainoastaan luonnonmukaisesti tuotettuja raaka-aineita. Tämä suojaa lemmikkiäsi ruoka-aineallergioilta ja ruoansulatusongelmilta. 



Yarrah-tuotteiden edut:
  • ei sisällä geenimuunneltuja ainesosia
  • viljelemiseen ei ole käytetty torjunta-aineita
  • eläintuotteiden tuotannossa ei ole käytetty hormoneja
  • ei lisättyjä sokereita tai maitotuotteita
  • ei keinotekoisia väri-, aromi- tai makuaineita
  • säilötty vain luonnollisten kivennäisaineiden ja vitamiinien avulla
Pääproteiinilähteenä on kananliha, jonka valkuainen on korkealaatuista ja helposti imeytyvää. Yarrah- nappulat sisältävät tarkkaan harkitun yhdistelmän vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita, jotka antavat kissallesi elinvoimaa, lisäävät sen vastustukykyä ja pitävät turkin kiiltävänä.


Valmistusaineet:
Vehnä*,liha* (30% kanaa*) ja muut eläimen osat* (kana*), maissi*, rasvat*, auringonkukan siementen kuoret*, kivennäisaineet, hiiva.
*= todistetusti luonnonmukaisesti tuotettu, 100%, Skal 1301. 

Lisäaineet:
A-vitamiini (15000 IE/kg), D3-vitamiini (1500 IE/kg), E-vitamiini
(200 mg/kg), tauriini (500 mg/kg), sinkki (70 mg/kg), kupari [kupari-(II)-sulfaatti, pentahydraatti] (5,2 mg/kg)."
- lähde: Zooplus.fi + Yarrah.com


Hyvin näytti maistuvan ainakin tuo pate, muutama raksukin meni suuhun, joten eiköhän tuo maita myöhemminkin.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Piipii pipitohtorilla

Kauan pelätty eläinlääkärireissu oli meidän osalta tänään lyhytkestoinen. Kiva lääkäritäti Käpälämäen eläinlääkäriasemalta kertoi, että Pinjan pissaaminen saattaa kuvauksen perusteella olla hyvinkin stressiperäinen pissatulehdus.

Kyseinen stressiperäinen tulehdus on lisääntynyt varsinkin kodeissa, joissa on monta kissaa tai sitten jos elämänmuutoksia on tapahtunut radikaalisti.

Meidän tapauksessa on, että Pinja reagoi yksinäisyyteen ja saattaa tuntea ahdistusta varsinkin silloin, kun kokee itsensä yksinäiseksi (ei leikitä, huomioida tarpeeksi). Myös ruokavalion muutos saattaa olla yksi syy. 

Mutta, käynti oli tänään nopea (ja halpa) ja seuraava käynti on edessä, jos pissaaminen jatkuu yleisesti, jolloin voidaan ottaa luotettava näyte, joka kertoo tulehduksesta.

Kaikki hyvin siis tällä erää. 

Pinja tosin saattoi olla hiukka eri mieltä koko aamun järjestelyistä. Tärinä alkoi, kun nostettiin kantokoppa pöydälle, pelkkä ääni sai kissan liukenemaan sängyn alle. Bussissa sitten oli ihan kivaa, ja joku täti siinä sitten kyseli kaikenlaista.

Pinja nukkuu kantokopassa usein nätisti chihuvauvan vahtiessa matkaa.
1km kävely tuotti minulle enemmänkin haittaa kun Pinjalle. Yli viiden kiloista kissaa on erittäin mukava kantaa, varsinkin jos paino kertyy tiettyyn nurkkaukseen.

Pinjasta oli kiva katsella ulos, vaikka autot tuntui olevan vähän pelottavia, mutta kun tipuja ja ääniä kuului, niin olihan sitä katseltava ulkomaailmaa. Jännittävää.

Klinikalla sitten tuli hieman jännitystä, kun nostettiin pöydälle. Onneksi kukaan ei avannut koppaa, huh!

Tulomatka olikin sitten astetta pelottavampaa, ratikalle juoksu sai kissan piiloutumaan pyyhkeen sisään, jossa sitten jatkettiin koko kotimatka. Pikkutytöt bussissa olivat pettyneitä, kun ei kissasta näkynyt karvan vertaa. 

Nyt ollaan kotona, ja kaikki hyvin, loppu hyvin. Ruokaa on saatu ja elämä taas maistuu ja eikun lottopallot esille ja leikit voi jatkua.

Kunhan vaan ei tarvitse mennä siihen koppaan enää koskaan. Miau!!

Pinja ja Minttu olivat tottuneita matkustajia,  kun kuljettiin kuukausittain bussilla Helsingistä Lapinjärvi - Kouvola väliä. Bussin ikkunasta matkan aikana näkyi vaikka mitä jännittävää.